24.5.2020 / Juttelin erään ystävän kanssa siitä miten joskus elämme elämää toisten kautta, pitäen itsestämme huolehtimista toisarvoisena. Varmasti ainakin kaikki empaatikot ja äidit tunnistavat tämän ilmiön.
Tämä onkin illan somatiikkatunnin teema. Kuinka vahvistamme minuuttamme, ja tulemme tietoiseksi omasta strategiastamme olla yhteydessä itseemme ja ympäristöömme. Tämä kaikki ilmenee tietysti kehossa, kuinka se voisi olla ilmenemättä? Jotta voimme olla terveellä pohjalla ollessamme vuorovaikutuksessa toisten kanssa, meillä täytyy olla selkeä käsitys itsestämme. Tämän kehityspolun olemme kaikki kulkeneet jo vauvana, sillä ollakseen valmis hakeutumaan kontaktiin ympäristön kanssa, vauvan täytyy ensin muodostaa selkeä kokemus itsestään, omassa kehossaan.
Kysymys kuuluukin: tiedätkö mikä sinulle on toimivin keino vahvistaa kokemusta itsestäsi, omassa kehossasi, silloin kun rajasi meinaavat himmentyä tai elämä on muuten kuormittavaa? Jos jätetään pois tavoitteellinen, suorittava liikunta joka ei ole kaikkein toimivin tapa vahvistaa pohjimmaista, solutason minäkokemusta, onko sinulla toimintastrategiaa ”itseesi palaamiseen?”
Älä huoli jos ei ole, suuri osa ihmisistä ei ole koskaan ajatellutkaan moista. Tänään virittäydymme kokemukseemme itsestä jo solutasolla, joka vahvistaa yhteyttämme itseemme ja sitä kautta myös ympäristöömme, mahdollistaen selkeät ja terveet rajat. Tunnin jälkeen olet ehkä saanut jonkun vastauksen siihen miten voit vahvistaa rajojasi, tai ainakin jatkossa osaat sitä kysyä itseltäsi.
.
🧡 🦋 🌻 🦋 🧡