Piditpä kehostasi tai et, sinulla on sellainen

12.3.2021 Kirjoitus sisältää mainoslinkin, joka on merkitty *-symbolilla

Millaisia ajatuksia otsikko sinussa herättää? Kirjoitin tästä teemasta taannoisessa Instagram-postauksessani, jossa se jäi kesken palstatilan loppumisen takia, ja lupasin palata myöhemmin asiaan blogissa. Muistin tämän yhtäkkiä, kun tuttava kertoi minulle ohjaamastaan bodyscan-harjoituksesta, jonka jälkeen eräs keski-ikäinen mies oli kertonut huomanneensa ensimmäistä kertaa elämässään, että hänellä on keho. Tämä voi tuntua ällistyttävältä, mutta ei ole ollenkaan niin tavatonta.

”Piditpä kehostasi tai et, sinulla on sellainen, ja jos lyöt sitä laimin tai kiellät sen, saat aikaan vain ongelmia. Et pysty kieltämään kehoasi ikuisesti. Lopulta se vaatii huomiota, vaikka vain ikääntymisen luonnollisten kipujen ja kolotusten muodossa.”

Otsikko ja lainaus on Vidyamala Burch / Danny Penmanin kirjasta *Mindfulness ja terveys. Vaikkakin kirja käsittelee mindfulnessia, siinä on myös asiaa kehollisuudesta hyvin kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Kirja on yksi niitä monia, joita aina silloin tällöin lueskelen ja inspiroidun – kuten tästäkin otsikon lauseesta, josta olen aivan samaa mieltä. En voi myöskään tarpeeksi korostaa sitä, että kehoon ei voi tutustua ajattelemalla, mielen avulla. Se vaatii kehollista kokemusta. Esimerkiksi juoksulenkki, metsäretki tai edes joogatunti ei ole välttämättä automaattisesti kehollinen läsnäolon kokemus, vaikka keho niissä liikkuukin, sillä kehollisen harjoituksen aikanakin mieli voi harhailla pitkälti aivan missä huvittaa kehon toimiessa automaattiohjauksella.

Kehoon voi liittyä niin paljon tunteita, traumoja ja torjuttuja kokemuksia, ettei ole ollenkaan epätavallista torjua itsensä ja tunteensa kehon tasolla. Se on niin tavallista, että olemme kollektiivisesti kuin unissakävelijöitä joiden keho liikkuu ja toimittaa asioita, mutta mieli on jossain aivan muualla. Vakavan traumataustan kokeneilla on ensisijaisen tärkeää hakeutua saamaan apua ammattilaiselta, mutta tilanne josta nyt kirjoitan, koskee lähestulkoon kaikkia länsimaisia ihmisiä. Kirjoitankin nyt arkisesta kehollisuudesta vailla terapeuttista tai trauman perspektiiviä.

Mistä kehoyhteys löytyy?

Jos eläydytään tilanteeseen, jossa olisit konkreettisesti hukannut kehosi, ja haluaisit jälleen tuntea sen, kuten alun esimerkissä kerroin – mistä lähtisit etsimään? Veikkaan, että aika moni menisi ja katsoisi peiliin todistaakseen kehonsa olemassaolon, tai muuten katsoisi itseään, käsiään, jalkojaan, vatsaansa. Visuaalinen kokemus kehostasi kertoo miltä se näyttää ulkoapäin, ei sitä millaista kehoa on asuttaa sisältäpäin.

Sen sijaan voisit lähteä etsimään siitä, miten olet kehossasi vailla tarvetta suorittaa liikuntaa, miten otat askeleen, miten painosi virtaa kehosi läpi kun nostat kätesi, miltä pään kääntyminen tuntuu selkärangassa, vai pidätkö pääsi niin jännittyneenä irrallaan kehosta, ettei liike yhdistä niitä? Ja miltä tämä kaikki tuntuu? Oletko koskaan antanut lattian todella kannatella itseäsi, niin että tunnet kehosi luovuttavan painonsa ja kontrollin, sillä kun koemme tulevamme kannatelluksi, löydämme vaivattoman tuen jota ei tarvitse ajatella. On tyypillistä, että useimmat ihmiset sekoittavat kehollisuuden (engl. embodiment) liikuntaan, ja ajattelevat että riittää kun kehoa silloin tällöin vähän liikuttaa. Liikkuminenhan on tottakai hyvä ja tärkeä asia jota me tarvitsemme, mutta suurimmaksi osaksi me ajattelemme liikuntaa suorituksena olematta todella läsnä, emmekä miellä kehollisuuden läpäisevän aivan kaikkea olemassaolossamme, myös liikuntasuorituksen ulkopuolella. Liikuntahetki vie ehkä tunnin päivästä, mutta kaikki ne muut 23 tuntia me myös asutamme kehoamme ja olemme kehollisia olentoja.

Kun karsimme suorittamisen, kehon katsomisen ulkoapäin ja älyllistämisen, mitä jää jäljelle?

Autenttinen kokemus.

Läsnäolon kokemuksesta puhutaan paljon, mutta olen havainnut että siitä huolimatta on hyvin yleistä kokea läsnäoloa ajatuksen tasolla, ikäänkuin ajatella läsnäoloa, ylhäältä-alaspäin ohjautuvana prosessina. Huomaan tunneillani että somaattisessa harjoittelussa käytetty päinvastainen alhaalta-ylöspäin-kokemus on monille jo unohtunut tapa kokea olemassaolonsa kehossa ja tilassa. Alhaalta-ylöspäin kokemuksessa keho siis kokee itsensä ja ympäristön, ja informoi aivoja, kun taas ylhäältä-alaspäin versiossa mielemme prosessoi ja analysoi tilannetta ensin ajatuksen kautta. Olemme jo lapsesta saakka oppineet oppimaan ensisijaisesti kognitiivisesti, omaksuen tietoa, ja tämä näkyy somatiikkatunneilla vaikeutena päästää irti analyyttisen mielen ohjauksesta ja antautua kokemukselle. Suurimmalle osalle ihmisiä on aivan vieras ajatuskin, että jollain muullakin tavalla voisi oppia! Itselleni meditointi ja mindfulness on aina ollut vaikeaa keskittymisvaikeuksistani ja kinesteettisestä yliherkkyydestä johtuen. Meditoidessa olen mielenkiinnolla seurannut ajatusten pörräävän kuin humalaiset tulikärpäset lampun ympärillä, ja kehossani erilaisten liikeimpulssien kihisevän ja kuhisevan, ja niiden toteuttamattomuudesta seuraava levottomuus kumoaa kaikki meditoinnin hyödyt. Toisaalta somaattisen harjoituksen aikana minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia rauhoittaa mieltä, ja ajatukseni tyyntyvät ja vaipuvat taka-alalle täysin, ja tämän jälkeen kykenen myös halutessani meditoimaan. Tämä johtuu juuri alhaalta-ylöspäin prosessin aktivoitumisesta jolloin kehoni ja aivoni ovat dialogissa ja minä voin vain olla.

Ylhäältä-alaspäin suuntautuvassa prosessoinnissa ei tietenkään ole mitään vikaa, se on tärkeä osa informaation käsittelyä, mutta se, että elämme niin vahvasti ainoastaan päässämme ja ajatuksissamme, kuormittaa meitä järkyttävällä tavalla. Toki elämämme on täynnä todellisia kuormittavia asioita ja tilanteita, olimmepa sitten pää- tai keho-orientoituneita, mutta jos kykenisimme antamaan keholle muunkin sijan elämässämme kuin mekaanisena päänkuljetusvälineenä toimimisen, se helpottaisi kokonaiskuormitusta ja informaation prosessointia merkittävästi.

Mitä tapahtuu kun annat keholle mahdollisuuden olla elämäsi kokemusasiantuntija?

Somatiikkatunneilla käytämme juuri yllä mainittua alhaalta-ylöspäin prosessointia. En edes yleensä mainitse sitä tunneilla, muuten kuin lempeästi muistuttamalla, ettei harjoitusta tarvitse analysoida tai ymmärtää. Sen sijaan käytän paljon mielikuvia jotka aktivoivat aivoissamme muitakin kuin kognitiivisia prosesseja, ja suuntaan huomion erilaisiin kehollisiin kokemuksiin, jotka tietoisuuteen noustessaan auttavat aivoja muodostamaan uusia tulkintoja ja yhteyksiä. Tämä on samalla hyvin tasapainottavaa hermostollemme, ja vaikka emme varsinaisesti tavoittele rentoutumista, suurin osa ihmisistä kokee tällaisen harjoituksen äärimmäisen rentouttavana. Erityisesti ihmiset, jotka eivät yleensä pysty rentoutumaan, ällistyvät siitä kuinka helppoa rentoutumisesta tulee, kun sitä ei yritä!

Toinen seikka joka tästä seuraa, on orientoituminen nykyhetkeen ja siihen tilaan jossa olet. Tällöin kehossasi kantamasi tarinat voivat tulla uudelleenarviointiin – tämänkin tapahtuessa kehon ja aivojen välisessä dialogissa ilman että sitä tarvitse ymmärtää mielen tasolla. Saatamme vaikkapa tulla tietoiseksi tavastamme jännittää selkää tietyllä tavalla liikkeessä, ja kun teemme kierimisharjoitusta lattialla todella keskittyen siihen, keho saa samalla kokoajan palautetta alustan ja painovoiman avulla, ja voi päästää irti kroonistuneesta tavasta ylläpitää jännitystä (näin hyvin yksinkertaisesti selitettynä.) Tämä taas saa aikaan mm. turvallisuudentunteen ja kokemuksen omista rajoista – hyvin tärkeitä kokemuksia useimmille meistä. Kehon krooninen jännitys usein estää meitä olemasta kontaktissa sekä itseemme että ympäristöömme, ja kun voimme kehossamme tulla tietoiseksi vaikkapa omista rajoistamme, se siirtyy helpommin myös muille elämän osa-alueille.

”Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, miten ihmeellinen asia painovoima on? Kaikki maapallolla pysyy paikoillaan näkymättömän voiman ansiosta, joka on juuri tarpeeksi vahva: jos se vetäisi meitä liikaa alaspäin, emme pystyisi liikkumaan, jos taas liian vähän, leijailisimme tiehemme. Olemme kehittyneet niin, että pystymme toimimaan sopusoinnussa painovoiman kanssa. Jos sinulla kuitenkin on elämässäsi ongelmia, jotka tekevät olemisen kehossa epämukavaksi, sinulla on todennäköisesti hyvin syvään juurtunut tapa vastustaa niiden tuntemista – vetäytyä hienovaraisesti pois kehostasi ja niin tehdessäsi taistella myös painovoimaa vastaan. Joka kerta kun vetäydyt poispäin kehostasi yrittäessäsi välttyä tuntemasta jotain, luot alitajuisesti lisää kärsimystä, rasitusta ja uupumusta. Se vain pahentaa kipua ja stressiä.”

Irtipäästämisen helppous ja vaikeus

Kehon parissa työskennellessä mielenkiintoista ja hienoa on se, että ei tarvitse etukäteen tietää, minne ollaan matkalla. Otetaan vain ensimmäinen askel ja tehdään havaintoja. Sitten otetaan toinen, ja taas toinen. Ei ole mitään lopputulosta, suoritusta tai päämäärää, ja tämä onkin monelle suorituskeskeiselle ihmiselle aluksi se vaikein osuus, luopua kontrollista ja tavoitteen määrittelystä. Meidän yhteiskuntamme on niin vahvasti suorituskeskeinen, että vaatii rohkeutta elää toisin, mutta oi, kuinka palkitsevaa se voi olla! Hyvinvointi ja itsestään vastuunotto on jollain tavalla melkoisen radikaalia ja vaatii juuri omien rajojen tunnistamista ja asettamista.

Jossain vaiheessa matkan varrella alat huomaamaan että prosessi ohjaa itse itseään, kun olet jo oppinut kuuntelemaan kehoasi. Välillä on tietysti ylä- ja alamäkiä, kuten kaikissa prosesseissa, mutta kun kuljet itsesi kanssa samaa matkaa, et voi joutua hukkaan. Välillä voit tarvita ulkopuolista tukea, ja erityisesti aluksi paljon ohjattua harjoittelua, mutta ennenpitkää alat tietää ja tuntea sisältäpäin mitä kehosi tarvitsee. Tämä onkin sitten jo toisen kirjoituksen aihe!

Toivon sinulle mielenkiintoisia askelia ja rohkeutta olla läsnä kehossasi,

Teija

Jos haluat tietää lisää tunneistani, etätunnit ja – kurssit löydät täältä.
Myös yksityistunnit ovat mahdollisia etänä.
Nyt maaliskuun aikana uusien rajoitusten myötä voit tulla tutustumaan etätunteihini edullisella kahden viikon tutustumisjaksolla hintaan 19€ sisältäen kaikki etätunnit!