fbpx

Pään ja kehon dialogi – vai pään monologi?

Heinäkuun 2020 tunnit
11.6.2020
Syyskauden tunnit
27.7.2020

16.7.2020 / Uuden blogin eka kirjoitus. Jännää!!


Olen jo pidempään vatvonut blogin aloittamista, sillä aina aika ajoin tulee kirjoiteltua pidemmin someen, mutta tekstit hukkuvat sinne nopeasti. Koronakevään siunaus on omalla kohdallani ollut p a k k o tarttua toimeen tiettyjen asioiden suhteen, kuten nettisivujen (to do – listalla useamman vuoden…) Sivujen oheen blogikin sitten solahti luontevasti.

Internet pursuaa loputtomasti tietoa jo valmiiksi, ja omalla kohdallani yksi kynnys blogin aloittamiseen on ollut se, että haluaisin tuottaa jotain todellista lisäarvoa, enkä vain jaaritella itsestäni. Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että meillä jokaisella on oma ääni ja oman taustan ja kokemuksen tuoma perspektiivi, joka voi jollekin olla hyvinkin samaistuttava. Tunneillani taas avaan melko vähän taustaa harjoituksille siitä yksinkertaisesta, mutta erittäin tärkeästä syystä, että suurin osa ihmisistä ohjautuu jo valmiiksi analyyttisen ajattelun tasolta käsin. Somaattisessa lähestymistavassa sen sijaan painotetaan kokemuksellisuutta ja havaintojen tekemistä sisältäpäin koko kehon tasolla, jolloin analyyttinen mieli on hyvä välillä laittaa takapenkille jotta tämä olisi mahdollista. Siksi ohjatessani keskityn ensisijaisesti ohjeisiin ja mielikuviin, jotka aktivoivat mielikuvitusta ja auttavat informaation kulkua ”alhaalta ylöspäin” jolloin voimme saada kokonaisvaltaisemman kehollisen kokemuksen, ja tunteen kokonaisena olemisesta sen sijaan että kokisimme itsemme ensisijaisesti lähinnä päänä, kehon ollessa liikkuva päänkuljetusväline. Blogi on hyvä alusta avata asioita lisää niille jotka haluavat lukea ja pohtia kokemusten ohella.

Tämä ei siis tietenkään tarkoita sitä, etteikö analyyttinen ajattelu olisi tärkeää. Sille on paikkansa ja tärkeä paikka onkin, mutta kyse on siitä että yhteiskuntamme on keskittynyt jo valmiiksi pääasiassa kognitiiviseen oppimiseen, analysoimiseen ja kontrolliin. Olen itse vahvasti sitä mieltä, että elämä ei voi olla pelkkää suoritusta, kontrollia ja analysoimista. Kehossamme asuva luontainen viisaus ja taito hakeutua tasapainoon ja kohti paranemista ei kukoista kontrollin alla. Elämä liikkuvana päänä, jossa kehon huomaa vasta kun siihen sattuu tai se menee ”rikki”, on elämää jossa olemme ulkoistaneet hyvinvointimme ulkopuolisille auktoriteeteille. Oma vahvuuteni ja ylin kiinnostuksen kohteeni ohjaajana on auttaa ihmistä yhdistymään itsensä ja oman sisäisen viisautensa kanssa, eikä sanella ulkoapäin mitä on tehtävä voidakseen hyvin. Tämä lähestymistapa sopii niille jotka hyväksyvät sen että pikaratkaisuja ei yleensä ole olemassa ja todellinen oppimisprosessi vaatii sitoutumista.

 

 

Keho ja mieli kokonaisuutena

Moni yllättyy somatiikkatunneilla huomatessaan kuinka vaikea on aluksi antaa kokemuksen ja havainnoinnin tapahtua ilman jatkuvaa itsekriittistä sisäistä ääntä, tai kokemuksen analysointia. Kuinka on mahdollista kokea liike sisältäpäin ilman tarvetta kontrolloida ja analysoida? Onko se ylipäätään tärkeää?

Olen seurannut usean ihmisen prosessia heidän löytäessään kokemuksen integraatiosta, eli kokonaisena olemisesta, ja kuinka harmoniselta, kevyeltä ja luonnolliselta se tuntuu. Eli kyllä, se on sen arvoista ja todella tärkeää mikäli haluamme elää elämäämme elinvoimaisena ja tulla kokonaisiksi itseksemme. Mielestäni se on yksi tärkeimpiä ja antoisimpia prosesseja elämässä. Emme voi tulla kokonaisiksi vain ajatuksissamme ja päässämme, kehon täytyy olla mukana!

Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan pyrkimyksiäni sanoittaa sitä johon sanat ei riitä, ja tunneilleni saamaan kokemuksia joihin ei sanoja tarvita.


Tilaa uutiskirjeeni